Näin perjantain kunniaksi riemastutamme kaikkia kolmea Puljublogin lukijaa taas arkielämän vastoinkäymisillä, jotka on tähän novellimuotoon nyt kirjoitettu. Tämä tarina on tosi.
Autoilija
Tiedäthän tunteen: Autosi on kurassa ja paskassa. Et ole ehtinyt syystä tai toisesta imuroimaan lattialta kiviä, hiekanmuruja, sipsejä, kolikoita, pesupoletteja, kuitteja, jäätelötikkuja ynnämuuta sontaa mitä sinne kertyy, ikiaikoihin... Auto itsessään on ulkopinnoiltaan kauttaaltaan vielä siitepölyn, sadeveden ja linnunpaskan muodostaman kokkareisen samean kerroksen peitossa. Tunnistat autosi tuon likakerroksen alta, mutta vain vaivoin.
Joten mikä neuvoksi? On pesupäivän aika! Töiden jälkeen ajat 30 kilsaa landelle, jotta pääset loistavalle pesupaikalle ja samalla moikkaamaan faijaa. Matkalla jumitat Kehä 3:n ruuhkassa kaikkien muiden kanssa yli puoli tuntia n. viiden minuutin matkan vuoksi ja mietit miten hukkaan elämä meneekään, kun joutuu jatkuvasti odottamaan jotain, jotakuta tai jostain syystä.
Perille päästyäsi peset auton ensin ulkoa sienen kanssa. Hinkkaat joka paikan niin puhtaaksi kuin maalipintaa naarmuttamatta on mahdollista. Peset myös vanteet - Paljain käsin toki, koska siellä niin paljon pieniä koloja ja välejä, että sieniä tai harjoja ei voi oikein käyttää. Sen jälkeen hankaat kovalla työllä vahan pintaan ja siirryt imuroimaan sisätiloja, laittamaan penkkeihin hoitoainetta (oli sitten kangasta, nahkaa tai muovia), tamppaamaan mattoja, pyyhkimään pintoja tomusta, siitepölystä ja muusta sekä käsittelemään muovi/puu/metalliosia 8e/tölkki maksavalla, esimerkiksi mustien muoviosien väriä tehostavalla aineella, joka pitää vahan tavoin ensin hinkata muoviin ja sitten pyyhkiä pois.
Lopulta, kun ilta on jo pimennyt, hankaat sopivasti kuivahtaneen vahan pois ulkopinnalta. Käyt samalla maalipinnan läpi ja varovasti rapsutat kynnenpäällä irti joka ikisen itikanraadon ja kakkakokkareen. Tiedäthän, ne kovat jutut, jotka jumahtavat maalipintaan ja eivät irtoa muuten kuin rapsuttamalla tai Jumalallisen väliintulon seurauksena. Pistät jo edellämainittua muoviosien ehostetta myös auton ulkopinnalla oleviin mustiin muoviosiin, kuten rekisterikilven taustalevyyn ja pissapoikien suuttimiin ja sataan eri tiivisteeseen.
Päätät jättää konehuoneen pesun seuraavalle päivälle, koska kello on jo neljä tuntia enemmän kuin aloittaessasi hommat - Iltakin on pimennyt, ulkona on aavistuksen verran liian viileää vaatetukseesi nähden, kenkäsi ovat kastuneet pesuhommissa, olet väsynyt ja lisäksi tekisi mieli päästä kotiin korkkaamaan se ylihintainen, mutta miehekäs, litran Karhu-tölkki, jolla ajattelit palkita itsesi hyvin tehdystä pesuoperaatiosta.
Yön pikkutunteina pääset viimein kömpimään kotona sänkyyn ja nukahdat. Tyytyväisenä, koska auton pesu ja kiillotus ja puunaus on ollut terapeuttista ja rauhoittavaa askaretta.
Yö päättyy ajallaan, aamu koittaa ja uudet seikkailut kutsuvat! Iloisin mielin lähdet laahustamaan parkkipaikalle - Keho ja mieli kun eivät ole vielä päässeet täysin menoon mukaan.
Parkkipaikalla huomaat saman, minkä huomasit edellisenäkin aamuna:
Autosi on linnunpaskan peitossa.
Le fu-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti